1. Intro

2. Sortajan Kaipuu

Sortajan kaipuu
Unohduksen sylihin
Siellä on liha
Saastunut liha
Sen tapan,
Kiellän
Ja makaan

Kun kiellän sen veren
Himosi laupean
Sen sokeudessa sieluusi vajoan
Kun kiellään sen veren
Himosi laupean
Sen sokeudessa sieluusi katoan

On harhani siunaus
Sielun kivisen
Siellä on viha
Pelkoni viha
Se on vapaa,
Hauras ja ylpeä

3. Katumuksen Kyinen Koura

Syvälle iskee
Säälin terä
Raiskatun vihansa kylvää
Haudattuna lakeuksiin

Tahratun sielunsa hylkää
Uhraa viattomuuden
Kipeästi hakkaa
Ruoskat ajattomuuden

Kenen puolesta kuolet
Kenen puolesta kuolet
Kiihkosta hetken hurman
Muiston muistan elämän turhan
Ylistetyn armomurhan

Ei henkesi lepää
Kauas kantaa kaipuu
Katumuksen kyinen koura
Sydäntäsi kivittää

Ei surmatta laske
Vaan manalle saattaa
Rukouksiinsa tukehtuu
Veripellon pientareella

4. Naaras

Tuokaa meille naaras
Repiäkseen reisiänsä
Ruhjottuja raajojansa
Etsien halpaa kuolemaa

Hyvä on sydän meillä
Sen joku pysäyttää mut ei vielä
Monta turhaa elämää
Kutsuitte pois keräämään

Hurmehessa haarat
Märkivät veriset haavat
Ruoste rintaa hyväilee
Hiljaa raato hymyilee

5. Armon Arvet

Astuisitko valon tielle
Sieltä häpeässään palaa
Antautuakseen Saatanalle
Niellen paholaisen lihaa

On tahto tappaa
Ja haluton yö
Ei sammuttaa voi himoaan
On aika veren
Aika raudan
Et pakoon pääse kuolemaa

Puhuisitko valehen kieltä
Armon arvet riistetyn
Ruumis uskoo ruumiiseen
Totuus makaa mullan alla

6. Pahan Tuoma

Hirtettynä hirsipuussa
Polttavassa auringossa
Siihen naula hakataan
Nahka naulan sakaraan

Kipu repii hengen usvaan
Murheen tyhjän lopettaa tuskaan
Sairahat saarnatuolissaan
Sortajaansa kumartaa

Riistä sielu ruumihista
Pahantuoman tunkiosta
Kanna uneen ikuiseen
Laske hiljaa tyhjyyteen

7. Harhojen Renki

Kirotun lapsen tuore veri
Näin mietin hiljaa yksikseni
Se on surma naisen surma
Ei ole kuolema urohon

Kun vieras jakaa
Harhojaan
Rukoillen myy vapauttaan
Saasta maatukoon
Särkyköön henki
Multaan tukehtuu harhojen renki

Mieli musta murheen jakaa
Ei anna kultaa, ei hopeaa
Yksin kulkee päällä pahan maan
Vieden kärsimyksen mukanaan

8. Langennut

On langennut
Ja kirottu
Iäisesti sairas
On kahleissa
Ja alaston
Kohoussa ikiroudan

Se kaatui eteen
Kädet kastoin vereen
Se kaatui eteen

Vain kuollut vapaa
Säälistä sen
Ihmislihan

Lohtu vierii
Vihan kyynel
Elämän kituvan
Se pelkää
Se itkee
Sen lopetan

9. Uhrit

Nouse mana miehinesi
Kalman kansoinesi
Käärmeen kielen kuiskiessa
Surmattujen suuteloissa

Multaan lihasi peitän
Koirilla luut puretan
Veret hangelle lasken
Kallosta voiton maljan

Edessä suuren

10. Tyhjyydestä

Hyinen on lovi
Kipujen kiven
Ei aika anna ajallaan
Kynsii mieltä
Muistojen kauhut
Säälimätön suru seuranaan

Yksi tyhjyys
Ikivalta
Polttaa sielun kipeän
Yksi tyhjyys
Ikivalta
Polttaa sielun pimeän

Maasta on paha
Taivahan surma
Edessään ajaa tappajaa
Repivä kiima
Himojen hulluus
Sata makaa saattajaa

Sortuneena
Elämän silta
Ei aika vaivaa vainajaa
Sammuu himo
Astuu rauha
Säälittyjen suru seuranaan