1. Viimeinen Laulu

(intro)

2. Das Unwetter

In allen Ozeanen ist unser Haus.
Wir rauben überall aus.
Unseres Schiffes das Skelett fest und fest.
Die Futter ist sicher und best.

Unser Schiff!

Jemand von uns hat keinen Bein,
Jenem jetzt, ohne Hand zu sein.

Dieser blieb ohne Auge,
ich habe kein Ohr,
Da er kann sagen nicht!

Gefangengeben Sich!
Doch Er sorgt sich um uns!
Unsere Macht ist groß!
Mein Säbel ist eine Kunst!

Den Rum – gieße ein!
Dieses Weib – ist meine!
Der Galgen langweile sich nicht!
Das Meer vergiss mich nicht!

3. Päätön Häpeämätön

Kylässä vanha köyhä asui,
Joka päivä koputti jonkun ikkunaan.
Pyysi väeltä leipää, lihaa, rahaa,
Likainen köyhä haisi inhottavasti!

Varmasti sekoitti kovasti,
Sen vuoksi maalaiset menivät kaupunkiin.
He löysi pyhät inkvisiittorit
Ja antoi ilmi, että köyhä oli taikuri.

Pyövelit vetivät giljotiinin
Köyhän vanhan tuvan pihalle
Väki kokoontui ympärillä,
Ja teloitus alkoi.

Terä kaatui, pää vyöryi,
Kaikki menivät kotiinsa,
Mutta jonkun kävi huonosti
Se ei ole loppu.

Vanhukset kertovat että
Köyhä todella oli taikuri,
Että öisin hänen päätön ruumis
Koputtaa Ikkunaan leiväksi,

Että teloituksessa hänen pää
Ruumista erottamisen jälkeen
Huuti: Houkat! Minä en tarvitse päätä
Puutumaan!!!

4. Die Hinrichtung Der Hexe

Der Pfosten, die Kette,
Hier bin ich, bitte!
Von Jahr zu Jahr…
Sieh mal an!

Die Armut oder die Gewald –
Das lässt mich kalt.
Aber was macht ihr?
…Es sñheint mir…

Wessen Schuld ist das?
Hexe zu sein…
Was fällt ihnen ein?
Es ist höchste Zeit!

Das Feuer, das Weh…
Die Uhr geht und geht…
Sie kann nichts machen.
Seine Antwort: “Nein sagen!”

Oh, Sie sind nur die Menschen!
Ich sterbe, aber meine Verwünschen –
Das bekommen sie von mir.
Es ist schon hier!

Es ruft unses Schloss.
Geschlecht der Hexen ist endlos!
Weine nicht, junges Hexe-Mädchen,
Man sagt,
wir sind
das böse Volksmärchen!

5. Taistelu Noita-Akan Mäellä

Me menemme akan mäkiin,
Me menemme murhamaan luopion,
Me menemme nylkemään ihon,
Sotamme on pyhä sota!

Veri kaadu noita-akan mäellä,
Me emme pelkää noidan lumotta,
He saavat ansaitun rangaistuksen,
Meidän miekka halua verta!

Viholliset valmistautuivat hyvin,
Mutta me emme petä paavi!
Risti ja tuli ovat meidän puolella!
Syntiset! Pelkää!

Veri kaadu noita-akan mäellä,
Me emme pelkää noidan lumotta,
He saavat ansaitun rangaistuksen,
Meidän miekka halua verta!

6. Die Fee Des Baumes

Den dichten Wald.
Es war der Reisende einsam, und bald
Hat er verirrt,
Auf den Weg herauskommen konnte nicht.

Vom Pferd auf das Gras gefallen,
Auf die Beine er steigen konnte nicht.
Hat den Traum eben einen Traum,
Vor ihm – das Mädchen in grűn oder den Baum?

Die feine Stimme:
“Reiter, hőre mich!
Dein Weg war gewunden –
Es weisse nur ich!

Liege! Nichts sage –
erhole sich!
Lass seine Fragen.
Ergreife mich!”

Sie tanzt und nimmt
die Kleidung ab…
O, sűsses Lied!
Fűlle! Und glaube!

Die Hände zieht geizig er
zu ihrer Brust,
Und zwischen seinen Beinen –
ihr schamloser Kűss.

Der wilde Rhythmus hat das Herz angehalten,
Die Waldjungfrau hat es vom Verstand gebracht.
Pimmel ist vertrocknet und abgefallen …
Die Fee liebt bis zum Tod… In der Nacht!

Fick mit der Fee des Baumes es hat getőtet!

7. Hirsipuu

Jaakko: Hei! Karvainen Pekka!
Kuinka voitte? Kuinka voitte?

Pekka: Hei! Ystävä Jaakko!
Miten sinä voit? Miten sinä voit?

J: Hyvin! Kas! Rikas ruumis!
Kas! Hyvät saappaat! Kylläpä asia!

P: Miten me jaamme tavarat?
Hyvän lahjan lähetti hirsipuu!

Tekijä: Hirsipuu lähetti hyvän lahjan!
Ystävät eivät tiedä heidän kohtalonsa,
He eivät tiedä että hirsipuu on viekas!
Hirsipuu ei tyydy yhteen rumiin!

J: Saappaat! Otan hänen saappaat!
Otan hänen saappaat! Otan hänen saappaat!

P: Et! Saappaat ovat minun!
Saappaat ovat minun! Saappaat ovat minun!

J: Kyllä! Otan hänen hammas! Aatelismiehen hammas!
Kulta kulta kulta kulta kulta kulta HAMMAS!

P: Hammas? Hammas on minun! Minä en anna!
Kulta kulta kulta kulta kulta kulta!

J: Kuole! Kuole kuole kuole!
P: Kuole! Kuole kuole kuole!

8. Walkuren

Da ist unsere Weberwerkbank:
Die Querbalken sind blutige Speere.
Wir sollen die wütende Schlacht weben.
Die Därme des Menschen von den Fäden warden.

Es hat
in den Kampf
die mutigen Kämpfer
gestürzt sich!

Durch den Himmel jagen die glutroten Wolken sich.
Die Schilde ist zu platzen, in den Stoff eingedrungen.
Wir weben… weben… Nur uns es zu besingen!
Uns, zu wählen, wer in der Schlacht umkommen wird!

Über tot
wird das Gehör
nach dem Licht
lärmen!

9. Kuoleman Sato

Ahnas paroni luokkasi väen,
Piilotti sadon hänen aitassa.
Väki on nälkäinen, rutto on kaikkialla,
Ihmiset kuolevat, hän, narttu, on kylläinen!

Me raadoimme, hän syö meidän leipää!
Jumala ei ole oikeuden mukainen!
Talonpojat ottivat kuokkija, lapioita,
Menivät saamaan korvaustaan!

Tanaan veri kaatuu!

Pahantekijä nukkuu makeasti,
Hän ei tiedä, että kuolema on lähellä…
Ressut vartiomiehet myös nukkuvat,
He eivät herää aamulla!

Puoliyö, kaikki nukkuvat,
Äkkiä ovi kaadu saranoilta,
Talonpojat herättivät paroniin
Ja panivat hänet syömään, kaikki hän katki!

Paroni särkyi HA-HA-HA

10. Musta Kumpu

Musta kumpu ei kuule rukousta,
Musta kumpu ei tiedä armoa,
Musta kumpu on sinun ikuinen hauta!

Sinä näet että soihtu on valmis,
Tiedät että kohtalo on sokea,
Minä kehotan sanomaan: “Luovun!”
Ja kuoleman jälkeen sinä lahdet taivaan…

Luovun! He eivät kuule…
Luovun! He eivät kuule…
Anteeksi! Näköjään, sinä
Et lähde taivaan!

Muistatko sinä sinun hehkuvan kotisi?
Muistatko sinä sinun isäsi kidutuksen?
Sano “kiitos”, että sinun tyttö jäi eloon!

Elämä jätti nämä seudut,
Saali jätti nämä sielut,
Vain loputon huuto “Pala!”
On sinun päässä!

Pala! Soihtu on valmis!
Pala! Pyöveli hymyillee!
Anteeksi! Sinä samantekevää
Et lähde taivaan!