1. Vaadimme Metallia

Niin meihin uskottiin
Vuoksi mahdin kanssanne taisteltiin
Niin teihin luotettiin
yhteisvoimin hyökkäys torjuttiin
Niin kaikkiin valettiin
usko luja musiikkiin ja vaisto soturin

Miekat, ne jälleen valmiina on
Mukana joukkomme murskaamaton
Ja kuinka juhlimmekaan yhteistä matkaamme taas
Eikä kukaan meitä estää enään voi (ei voi)

Emme koskaan luovuta (me vaadimme metallia)
Emme ketään kumarra (me vaadimme metallia)
Emme suinkaan tee, mitä muut käskee
Me vaadimme metallia

Ratsut, ne valmiiksi valjastakaa
Irvistys voitokas paljastakaa
Ja kuinka huudammekaan voiton merkiksi taas
Eikä kukaan meitä estää enää voi (ei voi)

Me vaadimme metallia
Me vaadimme metallia

Emme koskaan luovuta (me vaadimme metallia)
Emme ketään kumarra (me vaadimme metallia)
Emme suinkaan tee, mitä muut käskee
Me janoamme metallia
Sielu huutaa metallia
Me vaadimme metallia

2. Viimeinen Tuoppi

Silloin olin jossain, kaukana täältä
Seuranani ratsu uskollinen
Ympärilläni ei ollut muuta kuin jäätä
Satulassa kultaa kuninkaiden

Takanani tuolloin verinen virta
Sekä joki kyynelistä omaisten
Olin ollut soturi vuoksi miekan,
Vuoksi mammonan ja naisten

Viimeinen tuoppi huulilleni nostakaa!
Ylvästäkää katseenne, en pelkää kuolemaa
Siis viimeinen tuoppi kaatakaa!

Kohti uutta seutua vaelsin halki
Jäisten arojen, karujen seutujen
Seuraavaa haastetta kirveelleni etsin
Kuolemaa halukkaille tarjoten

Määränpäätä nähnyt, en liioin tiennyt
Suuntanani kuiskaukset tuulten
Silloin en arvannut et' joskus tunnen
Suudelman tuonelan hulluuden

Viimeinen tuoppi huuliltani nostakaa
Ylvästäkää katseenne, ei kukaan väistä kuolemaa
Siis viimeinen tuoppi nostakaa
Viimeistä kertaa, jumalat, pyydän,

Sieluni punnitkaa

3. Älä Mene Metsään

Kuule sanat viisaan miehen
Ne kätkevät salaisuuden
Aina alusta aikojen ammoisten
Hän on kertonut totuuden
Usko saarnaan vanhan eukon
Se sisältää varoituksen:

Älä mene metsään
Sillä paha sinut perii ja paha sinut vie
Älä mene metsään
Yksin olet siellä, missä vain pimeys tuntee tien

Näen merkit kaikkialla
Ne viestivät salatusta pelosta
Aina alusta aikojen ammoisten
On hiljaisuus ollut kaiken perusta
Lue sanat väen huulilta
Sillä et voi kuulla kuiskausta

Muista sanat viisaan miehen:
Älä mene metsään

Usko saarnaan vanhan eukon:
Älä mene metsään
Kuule sanat varoituksen:
Älä mene, älä mene, älä mene, älä mene...

Älä mene metsään

4. Varmaan Kuolemaan

Hän katseen kääntää taivaalle
Sotahuudon karjaisee
Hän laukkaa metsän laidalle
Vielä kerran taistelee

Monta tuhatta miestäoli valmiina hyökkäykseen
Silti tappio koitti, jättivät kentälle haavoittuneen
Tajuihinsa kun palasi hän joukosta ruumiiden
Joka suunnassa piiritti ankara vihollinen

Viereltään toverit kaikki olivat kaikonneet unohtaneet veljeyden, hänet yksin hyljänneet

Kohti varmaa kuolemaa pelotta hän ratsastaa
Kohti varmaa kuolemaa
Hän jatkaa aina vaan varmaan kuolemaan
Antaudu ei milloinkaan vaan syöksyy kuoleman

Soturit vihllisen taivaanrannassa ratsastavat
Pakotiet oli suljettu, koko metsän he valtasivat
Löytyi miekka ja ratsu, hän nousi satulaltaan
Vannoi viimeisen valan valmiina kostamaan

Viereltään toverit kaikki kaikonneet unohtaneet veljeyden, hänet yksin hyljänneet

5. Kuninkaat

Te katsokaa vierellenne
Seikooko kukaan tukenanne, kun käymme kaikki tuntematonta päin

Te tunnetteko ystävänne joka vahtii selustanne, kun on aka luottaa veljeyteen

Nyt on se hetki
Joukko vastatkaa: rohkea vai pelkuri
Saa taistelu alkaa

Yläänä seiskää niin kuin kuninkaat
Voima ion vahvana, sen halutessas' saat
Varmoila liikkeillä tietä johtakaa
Totuudelle nöyränä ja muille arvon mukaan niin kuin kuninkaat

Te kuuletteko kutsumme
Se on sisinen äänenne, joka tahtoo saada aikaan muutoksen
Otatko vataan sen

Ylväänä seisomme, olemme kuninkaat
Voimassa vahvana, sen tässä meiltä saat
Varmoilla askeleilla voittoon seuratkaa, Metallille ystävä, sitä moni maistaa saa

6. Saalistaja

Snä olet soturi – urho nälkäinen
On lanteillasi astalo – miekka miehinen
Aistit valppaina etenet saalista etsien
Sinä kuulut sukuun petoeläinten

Yö on saalistajan, päivät perhosten
Pimeydessä kulkee polut petojen
Yö on ylpeän, päivät nöyrien
Varjoissa kiiluu silmät saalistajien

Hiljaisuudessa vaanit – varjoista vakoilet
On kohteesi yksin – toiste mietit et
Notkeana hyökkäät, teet sen yllättäen
Sinä kuulut sukuun petoeläinten

Yö on saalistajan, päivät perhosten
Pimeydessä kulkee polut petojen
Yö on ylpeän, päivät nöyrien
Varjoista viiltää kynnet metsästäjien

Saalistaja – olet viekkain
Saalistaja – olet voimakkain
Saalistaja – olet nopein
Saalistaja – olet ihminen

Yö on saalistajan, päivät perhosten
Pimeydessä kulkee polut petojen
Yö on saalistajan, päivät saaliiden
Nin on aina ollut, niin tulee huominen

7. Paha Silmä

Kun peittää maan yö verhoillaan
Jokin seuraa kulkijaa

Tuima katse vainoaa tuota kulkijaa
Se polttaa, se jäätää se ottaa saaliin vangikseen

Voimaa mystistä kaataa ei voi
Tuonelan sävelet mielissä soi
Vaanien katse käy saalistamaan
Muinaista kirousta toteuttamaan

Kun taas sarastaa ja yö katoaa
Aurinko käy nousemaan

Yö vie mukanaan katseen uhmkkaan
Pääsee kulkija jatkamaan kulkuaan rauhassa taas

Kun varjot udelleen tummuvat yö jälleen käy saapumaan ja paha silmä katseellaan tarkkailee
liikkeitä maan

8. Sotureille

Ymmärtäkää, valta on teidän omissa käsissänne
Yhdistykää, lyökää maahan nöyryyttäjänne
Metallinkiiltoisin siivin, kohti totuutta matkatkaa
Veljeskunnan vierellä voittoon ratsastakaa

Koko maailmaa vaikka uhmatkaa tätä totuutta julistakaa
Joka metallia haluaa se metallia saa,
Meitä turha on vastustaa

Koko maailmaa vaikka uhmatkaa tätä totuutta julistakaa
Joka metallia haluaa se metallia saa,
Meitä turha on vastustaa

Valloittakaa pohjoinen maa joka kuuluu teille
Vahvistukaa sillä tie on avoinna sankareille
Myrskyä vahvemmin voimin kohti totuutta matkatkaa
Veljeskunnan vierellä voittoon ratsastakaa

9. Kotiinpalaaja

Niin kiitää allaan vieras maa
Hän ratsuaan kannustaa
On vielä matkaa vuorten taa
Siellä klaaninsa odottaa,
ja iso tuoppi kuohuvaa,
ei jäljellä virstaakaan

Vuorten taa, kotiinpalaajaa
Odotetaan raskain sydämin ja sotureiden rukouksin
Katoaa, tasangot takanaan
Hän ei vilkaisekaan

Kolme päivää tullut matkallaan
Siksi jäänyt ei aikaa tuhlaamaan
Vaikka uupuu ei tahdo luovuttaa
Hän tiettää ettei odottaa,
klaaninsa enää voisikaan,
ei jäljellä virstaakaan

Vuorten taa, kotiinpalaajaa
Odotetaan raskain sydämin ja sotureiden rukouksin
Katoaa, tasangot takanaan
Hän ei vilkaisekaan

10. Aika On

Mieli soturin se kiveäkin viomakkaampi on mutta joskus myös levoton
Ei etukäteen sitä koskaan kukaan tietää voi vaikkei taistelua uusi enää seuraisikaan

Joskus toivoisi ajan suuren pyörän hieman hitaammin pyörähtävän
On hetkiä, on muistoja menneisyydestä joista luopua tahtoisi milloinkaan ei

Turha on menneestä murhetta kantaa kun tänään voi kaikensa antaa

Nyt aika on tistelun, mahdin ja kunnian
Metallitotuuden nimeen
Vaikka eilistä muistamme huomenna jatkamme vain
Nyt aika on teräksen, miekan ja hurmoksen
Metallitotuuden nimeen
Vaikka huomista mietimme tänään me elämme vain

Julmempi kuin kukaan vihollinen joskus aika on sen kulku lanistumaton
Tunnit ja minuutit, vuodet ja kuukaudet lentävät armotta vain eteempäin

Nyrkkiin puristettu käsi nosta kohti taivasta päin vihollista vielä ratsasta
Auringonnoususta auringonlaskuun käyt joskus kai kerran viimeiseen

11. Kirotut

He rivissä seisovat pyhän valansa vannoivat
Ei saisi heitä perääntymään yksikään vastustaja
Heihin luotettin kuin veljiin oppi-isiin verrattiin
Ei arvanneet kai itsekään että tuhoon miehemme vietäisiin

Käy vierelläin kun käymme vastustajaa päin

Nyt sodan rummut soivat armeijan marssiin tahdin loivat
Kohtalokkaan luottamuksen sävelet taustalla soivat
Kun ensimmäiset omat veriset selistämme kaivettiin
Joukkion rivit tiivistyvät ja petturit lyötiin helvettiin

Arvottomat kootaan kasaan pettureiksi leimataan ja maahan lyödään kuolemaan
Sielunsa eivät saa rauhaa vaan kirottuina haudoissaan maan alla kärsii ainiaan

Nyt miehet ovat hiljaa ja asein terät verta vuotaa
Veriveljein maassa makaa musta sydän rinnassaan
Ei kyynel valu heille vaan valuu turhaan kaatuneille
Juovat kanssa jumalten aamunkoittoon juhlien